Ensimmäisessä blogitekstissäni valotan poliittista historiaani ja kerron miksi Pekka Haavisto olisi mielestäni paras valinta Suomen tasavallan presidentiksi.
Kasvoin vahvasti vasemmistotaustaisessa työläisperheessä, jossa meille lapsille aina painotettiin, ettei ”herroja” pidä koskaan kumartaa. Äiti muistutteli jokaisen vaalin alla, että äänestäminen on jokaisen suomalaisen kansalaisvelvollisuus ja naisen tulee äänestää aina naista. Koulussa meitä taas opetettiin, että jos ei vaikkapa tiedä ketä äänestää, on kuitenkin parempi äänestää tyhjää, kuin Aku Ankkaa.
Itseäni ei politiikka juuri kiinnostanut, mutta vaaliuurnille oli mentävä, ihan kansallisvelvollisuudesta. Teini-iässä olin kiinnostunut enemmän hippiliikkeestä, rauhanmarsseista ja eläinten hyvinvoinnista. Suomi – lehti oli tuolloin nuorten keskuudessa suosittu ja luin sitä paljon. Lehden kautta tutustuinkin ensi kerran mieheen nimeltä Pekka Haavisto. Hän oli jo 70 -luvulla vahva kirjoittaja, joka ei pelännyt muuttaa maailmaa. Pekan ajatuksiin oli jo silloin helppo yhtyä. Nuoruudessa, kun jokainen nuori etsii identiteettiään ja omaa paikkaansa mihin kuulua on tärkeää omata hyviä esikuvia, joihin pystyy itseään peilaamaan.
Minulle Pekka Haavisto oli yksi tällainen suuri vaikuttaja, enkä ollut Helsingissä ainoa, joka ajatteli samoin. Elettiin Vihreän liikkeen syntyaikoja, mutta enhän minä siitä juuri mitään vielä silloin ymmärtänyt. (Miten suuresta jutusta oikeasti oli kyse). Ainoastaan puhuttiin niistä teoista tekoina, jotka siihen liittyivät, kuten Koijärvi ja vallatut talot. Nuoret alkoivat vallata tyhjäksi jääneitä taloja kodittomille ja vaatimaan eläinkokeiden lopettamista kosmetiikkatuotannossa. Itsekin olin mukana joillakin keikoilla ja olihan se aika hurjaa nähdä niitä ylipaisuneita hiiriä, silmäpuhkottuja rottia ja epämuodostuneita kaneja, joita yritimme pelastaa. Emme kuitenkaan rikkoneet paikkoja vaan jätimme labroihin vetoomuksia eläinten puolesta. Emme käyttäneet huppua ja allekirjoitimme vaatimukset omilla nimillämme. Tämä on asia, josta olen täysin samaa mieltä Pekan kanssa. Ihmisten toimien on tapahduttava omana itsenä, jolloin tekeminen on avointa, eikä rikollista.
Isä totesi minulle usein, että sinustahan on tullut ihan Vihreä ja hän oikeastaan viitoitti tietämättään noilla letkautuksillaan minua kohti vihreää liikettä. Äänestin esikuvaani Pekka Haavistoa jo ensimmäisissä vaaleissa, kun näin hänen nimensä ehdokaslistassa. Muut poliittiset henkilöt, kun olivat minulle enemmän tai vähemmän hepreaa. Kotona en luonnollista asiaa uskaltanut kertoa, vaan pidin sen aina vaalisalaisuutena.
Pekka Haavisto on rajojen rikkoja, joka uskaltaa sanoa suoraan, mitä ajattelee. Hänen kykynsä olla epäitsekäs ja ajatella humaanisti teki jo nuoruudessani Pekasta vaikuttavan arvojohtajan. Tuon linjan Pekka on pystynyt säilyttämään tähänkin päivään saakka. Pekka ei ole koskaan ollut politiikan ”pelle”, eikä poliittinen ”broileri”, vaan hän pysyy sanojensa takana, eikä ole pomputettavissa tai myytävissä puolueen ehdoin. Hänen ratkaisuissaan päätöksenteossa näkyy aina aito humanismi ja kunnioitus heikko-osaisia kohtaan ja se juuri tekee Pekasta ainutlaatuisen. Pekka omaa käytöstavat ja toisten ihmisten arvostamisen, mitä kunnioitan hänessä suuresti. Hänen osaamisensa ulkopolitiikassa ja YK-tehtävissä on myös aivan omaa luokkaansa muihin presidenttiehdokkaisiin nähden. Uskon, että hän on jo maailmalla vakuuttanut ja vaikuttanut enemmän, kuin me suomalaiset tiedämme. Pekka, kun kuuluu niihin ihmisiin, joiden ei tarvitse tuoda itseään esille toisia haukkumalla ja omia saavutuksiaan kehumalla.
Presidentin virkaa ajatellen Pekka Haavisto on mielestäni ehdokkaista ainoa, joka pystyisi nostamaan Suomi-brändin maailmalla uuteen arvoon maailman rauhan edistämisessä. Pekka on ollut aina oman tiensä kulkija ja arvostan hänen vilpittömyyttään ja uskallustaan olla oma itsensä. Tällaista arvojohtajaa ja esikuvaa uusi sukupolvemme, nuoriso ja Suomi tarvitsee NYT. Jos kyse presidenttiydessä olisikin vain pelkistä linnan juhlista, esittäisin Pekalle, että hän voisi presidenttinä lopettaa koko juhlakäytännön – Lahjoittaa nuo kekkereihin budjetoidut eurot vaikkapa rauhantyöhön ja köyhien ruokapöytään uutena Suomi-brändinä ja esikuvana maailmalle.
Haastan sinut mukaan rakentamaan kokoaan suurempaa Suomea yhdessä Pekka Haaviston kanssa. Antamalla äänesi Pekalle jo presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella varmistamme hänet toiselle kierrokselle, jolloin hänen valinta Suomen tasavallan presidentiksi on mahdollista!
Sini Soljasalo
